Pysähdyin tässä yksi päivä kunnolla miettimään, että miten oma elämä tuntuu pysähtyneen paikoilleen sen jälkeen, kun muutti noin 600 kilometrin päähän kotoa. Kaikilla täällä on omat kaverinsa, työnsä sekä harrastuksensa.
Muilla elämä tuntuu kulkevan eteenpäin; saavat ylennyksiä/vaihtavat työpaikkojaan sellaisiin joista pitävät, rakastuvat ja eroavat, muuttavat, viettävät aikaa ystäviensä kanssa ja niin edelleen...
Ja oma elämä sen kuin seisoo paikoillaan. Työt maistuvat puulta, kun itse on kuin marionetti-nukke, jota kaikki muut käskyttävät ja itse teet kiltisti kaiken parhaasi mukaan, jotta saisi edes joltakulta kiitosta. Vapaa-aika kuluu kotihommissa ja nukkuessa. Vapaa päivät taas siinä, että aamulla istahdat sohvalle istumaan ja mietit mitää kivaa tekisi tänään. Illalla huomaa kuitenkin istuvansa edelleen samassa paikassa ja pohtivansa edelleen samaa kysymystä.
Asuntokin meni kuukauden vuokralla asumisen jälkeen myyntiin, joten kohta puoliin menee kämppäkin alta. Pahinta oli, että vuokranantaja ei edes varoittanut koko asiasta, soitti vain eräs päivä, että "Hei! Huomenna olisi tulossa asunnonostajia katsomaan kämppää, oletteko kotona vai mennäänkö me keskenämme katsomaan?" Ja selitys koko myyntijupakalle oli, että kun hän sai niin hyvän tarjouksen, niin eihän hän voinu kieltäytyä
-.-'
Mutta, tähän kaikkeen tulkoon muutos. Aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Aloitan jonkin mukavan harrastuksen, henkilöstöpalaverissa aion ottaa puheeksi työntekijöiden eri-arvoisuuden (varsinkin heidän kesken, jotka tekevät täysin samaa työtä...), etsin uuden kämpän ja aloitan siellä täysin alusta ja varmistan, että kyseisellä vuokranantajalla ei ole myyntiaikeita!
Tällaista tällä kertaa, pieni katsaus elämääni, kun olen tätä puolta pitänyt viime aikoina niin hiljaisena!
Palatkaamme asiaan ensi kerralla! ;>
♥ Fûr
Tiedätkö mitä? Mulle tuli ihan järkyttävä ikävä yhtäkkiä! ;(
VastaaPoista;< Meiän on pakko sumplia jompi kumpi jompaan kumpaan suuntaan heti, kun tulee mahdollinen tilaisuus!
VastaaPoistaNiin on! Pitäs saada vaa rahaa tarpeeks ja vapaapäivät sovittua nii vois lähteä vaikka pienelle lomalle siihen suntaan! Marika vaikka matkalaukkuu mukaa ja menoks!
VastaaPoistaTodellakin!
VastaaPoistaApua, oli iha sika ihanaa kuulla sun elämästäs jotain kun ei olla nähty ku noin vuos sitten - tästä me puhuttiiki tänää Anin & Takun kanssa ja oli kauheen tyhjä olo donitsitauolla ku et ollu siellä D: Murrrr, pakko nähä taas ku pystyt c:
VastaaPoistaTää kuulostaa nyt tosi pahalle. Mut on ihanaa huomata, et ei oo ainoo jolla tuntuu elämän pysähtyneen täysin. Toiset jatkaa eteenpäin menemistä ja itellä menee alamäkee.
VastaaPoistaJoskin mulla on vähä eri syystä ku sulla, mut you get the point ;)
Byääh, minäkin haluan donitsitauolle ;<
VastaaPoista